Kohti kuorosotaa oli ihan jees, mutta kyllä tuli ikävä K-70 -sarjaa. Realismia ei nimittäin näiden tuoreempien kuorojen keruussa paljon nähty. Ihan sattumalta vaan Marionkin bongasi baarista rolling-kolmikon, jota on mainoksissakin saatu etukäteen ihailla. Ja yksi jos toinen kuoronhaalija törmäsi jossakin satunnaisella asuinalueella satunnaiseen nättiin nuoreen tyttöön, joka laulaa luikahutti kylmät väreet koelaulattajan selkäpiihin.
Miksei kenenkään näytetty törmäävän huonoihin laulajiin, koska niitä maassamme nyt kuitenkin taitaa enemmistö olla - siis siinä määrin huonoja, että jos nyt sävelessä jotakuinkin pysyykin, ei ääntä riitä tv-laulajaksi asti.
Toista oli, kun Timo Rautiainen hikoili - valitettavasti - Hämeenlinnassa. Koelaulajia ei juuri tullut, ja niistäkin vähistä osa lähti pois kesken tilaisuuden. Jakson lopussa Rautiainen oli epätoivon alhossa ja arveli, että koko ohjelma oli surkeista surkein idea, joka ei tule koskaan onnistumaan. Se oli sentään realistisempaa, joskaan ei kovin imartelevaa rakkaalle kotikaupungilleni.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin, nuo realistiset reality-tuotannot. Erään ystäväni kämppä esiteltiin taannoin muutoskohteena T.i.l.a.-ohjelmassa. Aivan kaikki ohjelmassa esitellyt yksityiskohdat eivät olleet pysyviä muutoksia.
Kuulemma mm. 385 e/kpl maksaneet, ohjelmassa näkyvästi esitellyt keittiön tuolit olivat vain kuvausrekvisiittaa, jotka vietiin kameroiden mukana samalla ovenavauksella ulos talosta. Ne kuulemma kyllä olisi voinut lunastaa itselleen. Myös pariskunnan omat nojatuolit oli kuvauksiin korvattu täydellisesti kokonaisuuteen sopivilla.
Onneksi eivät haastatelleet muutoskohteen omistajia. Olisi saattanut olla liian epäkuvauksellinen pari, jonka olisi voinut helposti korvata ihanteellisella mallipariskunnalla.
-Mile
p.s. Ai niin, teilläkin tosiaan oli jotain kokemusta noiden tv-ohjelmien teosta.
Joo, meillä on se yksi kokemus pihaohjelman teosta, ja väittäisin että tässä kohtaa voisi vetää aika selvän rajan ei-kaupallisen ja kaupallisen median väliin. Siinä missä Maikkarin tai Nelosen ohjelmissa tuotesijoittelu kukoistaa ja sponsoreita suitsutetaan, meillä oli hyvin tarkkaa, ettei _mitään_ saanut mainostaa. Työmiehen t-paitakin piti vaihtaa, vai sutattiinko logo pois jälkikäsittelyssä, en muista.
Meillä ei myöskään ehostettu mitään. Valitsimme (ja maksoimme) itse kaikki kasvit, jotka ostettiin. Mitään pihaan istutettuja puskia tai puita ei revitty kuvauksien jälkeen pois ;)
Ainoastaan ohjelman lopussa saamamme lahjat (kasveja nekin), oli meille ihan vilpitön yllätys - mutta perästä päin ne laskutettiin meiltä. Se hiukan harmitti.
Kaiken kaikkiaan meidän kokemus oli kuitenkin todella positiivinen ja nimenomaan realistinen siihen nähden, mitä juttuja olen kuullut.
Lähetä kommentti