sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Ennen oli ennen...

Minun lapsuudessani:
Lapsella on synttärit. Synttärijuhliin kutsutaan vieraiksi valikoitu joukko muita lapsia. Vieraat tuovat synttärisankarille lahjoja. Synttärisankari tarjoaa vierailleen synttärikakkua ja muita herkkuja. Sitten leikitään vettä kengässä ja murhaajaa.

Lasteni lapsuudessa:
Lapsella on synttärit. Synttäreille valitaan teema, ja synttärijuhliin kutsutaan vieraiksi valikoitu joukko muita lapsia. Vieraat varustautuvat juhliin teeman mukaisesti ja tuovat synttärisankarille lahjoja. Synttärisankari tarjoaa vierailleen teemaaa noudattelevan elämysmaailman, synttärikakkua, muita herkkuja ja lahjapussin, joka sisältää vieraille yltäkylläisiä vastalahjoja.

Kuka kehtaa aloittaa back to basics -kampanjan? Minä lupaan, että meidän perheen seuraavissa synttäribileissä ei ole sellaista pukeutumiskoodia, joka edellyttäisi vierailta uusia asuhankintoja. Lupaan tarjota kakkua ja muita leivonnaisia. Itse tehtyinä. Vapaata leikkiä ja ilonpitoa järjen ja kohtuuden rajoissa. Siinä se.

2 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Toi on niin totta! Kun mä kysyn koulussa mun oppilailta, että mitä kivaa tehtäis, ensimmäisenä ehdotuksena tulee nyyttärit.. Tavarat ja palkinnot ovat niin tärkeitä tässä yltäkylläisyyden maailmassa.

Mutta voisko olla myös niin, että äidit kilpailevat keskeneään synttäreiden loihtimisen paremmuudesta? Ja jos ei oma luovuus kuki, rahalla saa mitä haluaa. On mäkkisynttärit, teatterimuseon elämysjuhlat, seikkailupuiston kestit ja vaikka mitä. Ja muistaako kukaan kysyä lapselta, mitä hän haluaa?

Maria kirjoitti...

Ihan varmasti äidit kilpailee! Kyllä mä ainakin tunnistan/tunnustan sen piirteen itsessäni. Mutta mä en lähde mukaan siihen kilpailuun, jossa lahjotaan vieraita. Mun mielestä se ei vaan kuulu kuvioon. Lahjomiset tasaantuu kun vuosi kiertyy ympäri ja kaikki pääsee juhlimaan synttäreitään.

Kyllä mä luulen, että moni kysyy, mitä lapsi haluaa. Se ehkä monessa tapauksessa onkin se ongelman ydin. Tottahan lapsi ilmoittaa haluavansa Muumi-synttärit, joissa tarjotaan Niiskuneidin näköiskakku ja kaikkien vieraiden on pukeuduttava Muumilaakson asukkaiksi. Sillä kohtaa vanhemman pitäisi tajuta asettaa realistiset rajat lapsensa unelmille, mutta kun vanhempi ei sitä tee, kiroilee muut äidit vääntäessään lakanoista Muumi-kuteita lapsilleen synttärijuhlia edeltävänä iltana...

Hehe, saas nähdä minkä kakun Elli haluaa kolmevuotissynttäreilleen... ;)