maanantai 27. heinäkuuta 2009

Leikkipuistojen lumoissa XII

Kolkanmäen puisto






Välillä tuntuu, ettei leikkipuistoja käytä kukaan muu kuin me (ja Linnanpuistossa turistit). Todellisuudessa me vain taidamme käydä niissä omituisiin aikoihin, silloin kun muissa perheissä syödään tai tehdään jotakin muuta.

Tänään kävimme Kolkanmäen puistossa. Se on toinen nuoruuteni tärkeistä puistoista. Siellä istuin lukemattomia iltoja, useimmiten tutussa kaveriporukassa, joskus yksinkin, ja odotin että Suuri Rakkauteni ajaisi mopollaan Naakantietä alas ja kääntyisi puistoon. Aika usein kääntyikin, mutta rakkaus jäi kyllä täyttymättä.

Puisto on sittemmin remontoitu. Keinut ovat eri paikassa, eikä enää ole liukumäkeä, jonka alla pidin kerran sadetta sen rakkauteni kanssa ja toivoin, ettei sade ikinä, ikinä lakkaisi. Siitä minulle tutusta puistosta ei taida olla enää mitään jäljellä.

Mutta sattui sillä tavoin hassusti, että nuoruuteni puistoon tuli tuttuja, kuopuksen monivuotinen (mikä on aika paljon, ottaen huomioon että tytöt ovat kolmevuotiaita) muskarikaveri vanhempineen. Se on oikeastaan paras mahdollinen tilanne puistossa; omien muksujen kuviot menevät sopivasti sekaisin, kun joku tulee mukaan leikkiin. Itsekin voi rentoutua, kun perhe on siinä määrin tuttu, ettei tarvitse jännittää, tiedättehän, esimerkiksi että onko vieraalla lapsella viehtymys heittää lapiokaupalla hiekkaa muiden lasten silmiin äidin puuttumatta asiaan millään tavalla.

(Itse asiassa muskarikaverin isästäkin on muinaisia muistoja nuoruudesta; kutsun häntä mielessäni yhä Sepultura-Jussiksi, koska aina kun perjantai-iltaisin kohtasin kaverini kanssa hänet rinksalla kaupungissa (mikä taisi tapahtua joka perjantai), "lauloimme" puolin ja toisin kovaan ääneen Sepulturan Ausgebombt -biisiä. Tämä tapahtui liki parikymmentä vuotta sitten, enkä kehdannut muistella asiaa kasvotusten.)

Mutta asiaan. Kolkanmäen puisto on helppo löytää, koska se näkyy tielle (nimimerkillä "kolme puistoa jäi tänään löytämättä, koska puistoja ei kannata etsiä autolla"), mutta tien läheisyydestä huolimatta se ei ole niin ankea paikka kuin voisi olla. Puita ja nurmikenttää löytyy. Liukumäkirakennelmassa on yksi puistojemme harvoja ehjiä ja toimivia vinssejä, ja pienten puolelta löytyy myös perinteinen pitkä keinulauta, jollainen meidän "lähi"puistosta hävitettiin edellisen remontin yhteydessä. Pari tuntia kului heittämällä.


Näytä suurempi kartta

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hirsimäessä on muutama kiva puisto, tällä alueella taitaa olla 4 puistoa, muutama isompi. Autoille ei oikein ole parkkipaikkaa, mutta Kämmekäntien puiston viereen saa auton. Käykääs testaamassa meidän puistot :)

Terkuin Auli

Maria kirjoitti...

Kiitos kommentista Auli! Meidän piti eilen jatkaa Kolkanmäestä Kurala/Hirsimäki -akselille, mutta aika hurahti kovin nopeasti... Olen kuullut monia vinkkejä sieltä suunnalta, joten seuraava käyntimme kohdistuu ilman muuta sinne!