Yksi harvoista lapsuuteni puistomuistoista on Soraharjunpuistosta. Pyörin tässä
karusellissa ystäväni kanssa, kiepuin ja kiepuin niin kauan että rojahdin lopulta maahan ja aloin oksentaa ihan hillittömästi. Sen jälkeen en ole moisiin kiduttimiin kajonnut.
(Jostakin syystä muistoissani kyseinen karuselli on klovnihahmoinen. Olen hiukan klovnikammoinen, tai ehkä kammo on väärä sana, klovnit ahdistavat minua. Olenkohan yhdistänyt kaksi ahdistavaa asiaa virheellisesti samaan muistoon?)
Soraharjunpuisto on joka tapauksessa kaupungin monipuolisimpia puistoja. Pienimmille on pikkuliukumäkeä ja hiekkalaatikkoa, isommille on haastavia kiipeilytelineitä ja radan tynkää.
Puiston tunnelma ei kuitenkaan ole niitä parhaita - kaipaanko ehkä enemmän puita ja suojaa, vähemmän hiekkakenttää? Tai vaihtelevampaa maisemaa, kaukaisuuteen katsomisen mahdollisuutta?
Näytä suurempi kartta
2 kommenttia:
Oi, ukkopuisto!
Voi niitä lapsuuden muistoja... Vieläkö puistossa on se hurrrjan korkea liukumäki?
Kiitos kommentista MeRzU! En osaa sanoa tuohon liukumäkiasiaan... kolmevuotiaani silmissä se on niin korkea, että äidin pitää olla alhaalla ottamassa vastaan, mutta minun silmissäni se ei ole erityisen korkea. Se on sellaisessa telinekompleksissa, jossa on myös kiipeilyverkkoa, tankoa ym.
Kiva jos sain lapsuuden muistoja liikkeelle ;)
Lähetä kommentti