Rakastan, rakastan, rakastan erilaisia lomakelaatikoita ja lehtikoteloita. Kyniä, kynätelineitä, paperipainoja, nipsuttimia ja klipsuttimia. Käyntikorttitelineitä. Papereita. Kirjanmerkkejä. Magneetteja (joko tunnette ihanista ihanimmat - ja vahvimmat! - Mighties-magneetit?). Johdonkerääjiä. Paperileikkureita. Dymo-tarratulostimia. Filofax-tuotteita.
Löysin New Yorkista riittävän ison lehtikotelon, johon mahtuisi Hesarin Kuukausiliite, lehti, jota paitsi luen, myös tutkin ja säilytän. Se on ikävän kokoinen lehti. Se ei mahdu kirjekuoreen eikä niihin vietävän lehtikoteloihin, paitsi isoon Palaset-koteloon, joka on kallis eikä miellytä ulkonäkövaatimuksiani. Nykissä olisi ollut edullisia, isoja lehtikoteloita, mutta minä olisin tarvinnut niitä noin viisitoista kappaletta. Eivätkä ne olleet mitään kokoontaitettavaa mallia. En lähtenyt edes miettimään, miten saisin ne roudattua kotiin.
Suomessa ei ole stationery-suckerille kunnon kauppoja. Akateemisen kirjakaupan paperiosastot ovat ehkä lähinnä. Muita vinkkejä vastaanotetaan.
6 kommenttia:
Oi ja voi.
Tunnistan taudinkuvan. Oma rakkauteni kohde on ruotsalainen Granit. Aivan ihana kauppa, jossa kauniisti rivissä valkoiset, mustat ja harmaat kotelot, laatikot, vihkot ja muut + kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä kotiin ja sinne konttoriin. Kaupat ovat ihanan järjestelmällisen näköisiä. Ja Ordning och reda sai minut joskus aikoinaan onneni kukuloille väriskaalan mukaan asetelluilla papereillaan ja vihkoillaan. Ah.
Juu! Mulla on i-h-a-n-a Ordning&Redan sellainen kassi, ikään kuin lomakekassi, jos sellaisia nyt voi sanoa olevan olemassakaan. Granit ei soita kelloja. En taida uskaltaa googlata, tulee pian liian iso himo...
Nykissä törmäsin Mujiin, japanilaiseen ketjuun, joka myy kyllä paljon muutakin kuin paperitarviketta, mutta aijai kun nekin oli vähäeleisen kauniita!
Mielelläni katselen kyllä kaikkia lokeroita ja laatikostoja - ja minulla on hiiriä monta kertaa enemmmän kuin tietokoneita - etsin aina punaisia hiiriä! Enkä viimeksi voinut vastustaa makean vaaleanpunaisia ja -sinisiä nuistitikkuja.
Vau, punaisia hiiriä! Mä en ole koskaan valinnut hiirtä esteettisin perustein. Hiirimattoja kyllä... :)
No itse asiassa Granit muistuttaa tosi paljon tota Mujia. Pidä silmät auki kun menet seuraavan kerran Tukholmaan. Siellä niitä on ja Åhlenssilla on muuten myös Muji. Apua, isko Tukholmakuume!
Pitää muistaa. On muuten kulunutkin yli kahdeksan vuotta edellisestä käynnistä Tukholmassa. Olisi varmaan jo aika...
Lähetä kommentti