Taas pikku askel kohti parempaa

Hienoa! Lasten ja nuorten lautakunta poisti eilen kotihoidon tuen kuntalisän työssäoloehdon, eli enää ei kotihoitajaksi jäävältä edellytetä 86 työssäolopäivää ennen tukikauden alkamista. Keikka- ja pätkätyöt ja kaikenlaiset epätyypilliset työsuhteet ovat tätä päivää, työssäoloehto ei.

Vielä jäi kuitenkin voimaan yksi pykälä, johon minä olisin toivonut muutosta. Kuntalisän saaja ei saa edelleenkään olla missään ansiotyössä. Satunnaisilla viikonloppukeikoilla voisi olla iso merkitys paitsi kotihoitajan taloudelle, myös jaksamiselle. Lasten kanssa 24/7 oleva tietää, miten hyvää tekee joskus päästä tuulettumaan työpaikalle, puhumaan aikuista ja olemaan tärkeä muussakin roolissa kuin äitinä tai isänä.

Mitä kyläkouluihin tulee, seuraan mielenkiinnolla jyrääkö kaupunginhallitus lautakunnan päätöksen. Arvostan sinänsä sitä, että lautakunta ei niele kaikkia virkamiesten esityksiä sellaisinaan, vaan pystyy myös päättämään toisin. Onko näillä päätöksillä todellista valtaa, se on toinen kysymys.

(P.S. Lautakunnan toimintaa kommentoidessani katson aina tarpeelliseksi mainita, että olen itse ko. lautakunnan varajäsen.)

Korjattua kirjoitusta kuntalisästä

Täällä ehdin jo vähän meuhkata kotihoidontuen kuntalisän muutoksista. Nyt täytyy hiukan korjata aiempia puheita.

Kotihoidontuen kuntalisä on siis muuttumassa Hämeenlinnassa seuraavasti:
- aiemmat (hölmöt) työssäoloehdot poistetaan (hyvä!)
- tukea saa tulevaisuudessa jo yhdestä lapsesta, kun aiemmin sai vasta kahdesta alle kouluikäisestä (hyvä!)
- joka lapsesta maksetaan samansuuruista kuntalisää 1,5 vuoden ikään asti, ja huomenna lasten ja nuorten lautakunta käsittelee kokouksessaan esitystä, jonka mukaan 1,5 ja 3 vuoden välillä kuntalisä on tulosidonnainen. Tulorajaksi esitetään 5000 euroa kuukaudessa.

(Toivottavasti tiedot ovat nyt oikein. Korjauksia vastaanotetaan mieluusti.)

Taidan nyt olla ihan oikeasti sitä mieltä, että muutos on positiivinen. Nykymaailmaan surkeasti sopineet työssäolovaatimukset saatiin pois, ja se on kaikkien kannalta hyvä asia - esimerkiksi meidän perheeseen ei koskaan tullut kuntalisää juuri tästä syystä. Myös yhden lapsen kotihoito on nyt kannattavampaa. Toki kuntalisää voisi saada kolmeen ikävuoteen ilman rajoituksia, mutta onhan hyvä jättää tulevaisuuteenkin jotakin kehitettävää... olen siis virallisesti tyytyväinen. ;)

Niin tai näin

Hämeenlinnan lasten ja nuorten lautakunta (jonka varajäsen olen, se mainittakoon) päätti muuttaa kotihoidontuen kuntalisän myöntämisehtoja. Muutoksessa mentiin ojasta allikkoon: työssäolo- ja opiskeluehdot poistettiin, mikä lisää tuen piiriin pääsevien perheiden määrää, mutta toisaalta kuntalisän myöntämisaika puolitettiin: kun ennen lisää sai kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, nyt lisä loppuu puolentoista ikävuoden kohdalla.

Todellisuudessa tuen saajien määrä varmastikin vähenee.

Tässäkö on ratkaisu Hämeenlinnan päivähoito-ongelmaan? Alle kolmevuotiaat halutaan pois päiväkodeista, mutta kotihoitoakaan ei näemmä suunnitelmista huolimatta tueta. Mihin 1,5-3-vuotiaat hämeenlinnalaislapset aiotaan lykätä? Yksityisen hoidon tukeminen ja perhepäivähoito eivät riitä ratkaisuksi.

Päiväkotiura lähestyy

H-hetki lähestyy. Esikoinen (5,5 vuotta) aloittaa päiväkodin huhtikuun ensimmäisenä päivänä, ja kuopus (3 vuotta) aloittaa huhtikuun kuudentena.

Olen alkanut kirjoitella nimiä vaatteisiin. Olemme keskustelleet siitä, millaista päiväkodissa olo on (enkä minä ole osannut vastata kysymyksiin varmaan kovinkaan hyvin, koska päiväkoti on mulle varsin vieras instituutio). Molemmat tytöt valittavat jo etukäteen ikäväänsä. Äidin sydän puristuu mykkyrälle pelkästä ajatuksesta.

Tytöt varmasti ikävöivät myös toisiaan, sillä menevät eri päiväkoteihin. Esikoinen menee kuitenkin jo syksyllä eskariin, joka siirtyy ensi syksynä päiväkodista koulun yhteyteen, joten ero tulisi siinä vaiheessa eteen joka tapauksessa. Siksi päätimme, että kuopus saa mennä Enkkulaan, kun sieltä kerran löytyi paikka.

Enkkula eli Englanninkielinen päiväkoti on utopistisen ihanalta vaikuttava hoitopaikka. Siellä on ikioma kokki, joka tekee ruuat alusta asti. Eineksiä ei käytetä. Talo on vanha ja siellä on paljon pieniä huoneita, omaa rauhaa ja kodinomaisuutta. Retkiä tehdään paljon. Kerran viikossa on Sibelius-opiston muskari. Ja se suurin asia: päiväkodissa on 32 lasta. Enempää ei oteta, koska yksityisellä päiväkodilla ei ole kunnallisen päiväkodin paineita.

Astuminen kotihoidosta päivähoitoon on hirveän iso askel koko perheelle. En oikein vielä edes käsitä koko asiaa.

P.S. Lasten ja nuorten lautakunta alkaa ensi viikolla käsitellä Hämeenlinnan kuntalisän työssäoloehdon poistamista. Kiitos Raution Sarin aloitteen!

Kuntalisän myöntämisehdot korjattava ensin

Tämän päivän Hämeen Sanomissa Lulu Riikonen jatkaa minun aloittamaani ja Antti Ahosen jatkamaa kuntalisäkeskustelua. Ehdotus on rohkea: kuntalisän määrällinen tuplaus.

Moni jää nykyisenkin Hämeenlinnan kuntalisän ulkopuolelle, kun esimerkiksi hoitoa edeltänyt työssäoloehto jää täyttymättä. Jos kuntalisän määrä tuplattaisiin, mikä olisi enemmän kuin upeaa, olisi entistä tärkeämpää rukata uusiksi kuntalisän myöntämisehdot.

Keskustelu ei riitä, tarvitaan tekoja, Riikonen kirjoittaa. Seuraava teko on kaupunginhallituksella, kun se hyväksyy kuntalisän uuden Hämeenlinnan kunnan alueelle. Sen jälkeen on uuden lasten ja nuorten lautakunnan tehtävänä määritellä tuen myöntämisehdot. Sari Rautio teki jo hyvän valtuustoaloitteen kuntalisän myöntämisehtojen muuttamiseksi.

Edeltäköön hyviä tekoja viisas ja valistunut keskustelu!

Kuntalisässä on uudella Hämeenlinnalla näyttämisen paikka

Tänään Hämeen Sanomien yleisönosastolla - minä se jaksan jankata samasta aiheesta, mutta pakkohan se on, jos haluaisi saada kissan oikeasti pöydälle :)

Hämeenlinnan päiväkodeissa ylisuuret ryhmät ovat arkipäivää. Tilanne ei ole helpottamassa, sillä viime keväänä tehdyn mitoitusselvityksen mukaan päivähoidon tarve lisääntyy entisestään.
Ruuhkautumisen harmeista huolimatta moni perhe ei ole valmis tinkimään toimeentulostaan niin paljon, että hoitaisi lapset kotona. Kotihoidontuella kun ei asuntolainoja lyhennetä. Työtön saa parempaa korvausta toimettomuudestaan kuin lastenhoidon täystyöllistämä kotiäiti tai -isä omasta panoksestaan.
Kuntaliitoksen myötä päätetään yhteinen linja myös lasten kotihoidon kuntalisään. Uudistuvalla Hämeenlinnalla olisi nyt paikka tehdä arvovalinta, josta kelpaisi olla ylpeä.
Maksetaan perheille kuntalisää jo yhdestä lapsesta. Lievennetään työssäoloehtoja, sillä nykyisellään ne ovat silkkaa kurjuuteen pakottamista. Pätkätyöt ovat arkipäivää pikkulapsiperheissä, ja kuntalisän rajaaminen vanhemman työssäolon perusteella on aikansa elänyt ajattelumalli.
Alle kolmevuotiaan lapsen kunnallinen päivähoito maksaa Hämeenlinnan kaupungille toista tuhatta euroa kuussa. Kuntalisässä olisi rutkasti korottamisen varaa, ja silti kustannuksissa säästettäisiin.
Kuntalisän rohkea uudistaminen osoittaisi, että meillä arvostetaan lapsiperheitä ja niiden oikeutta valita itselleen aidosti paras vaihtoehto, oli se sitten kunnallinen päivähoito, kotihoito tai jotakin siltä väliltä.
Ensimmäiset elinvuodet ovat ratkaisevassa asemassa ihmisen persoonallisuuden kehityksessä. Viimeaikaisten tapahtumien valossa sopii miettiä, miten ylisuuret päiväkotiryhmät, hoitajien vaihtuminen ja väsymys sekä perheiden liian vähäinen yhdessäolo vaikuttavat lastemme kehitykseen.

Järkeä Hämeenlinnan kuntalisään, kiitos!

Raution Sari teki eilisessä valtuustossa kotihoidon kuntalisän myöntämisehtoja koskevan valtuustoaloitteen . Hyvähyvä!

Ainakin meidän perheessä kuntalisä (jota siis tulisi 151 euroa kuussa) on jäänyt hakematta, jotta on mahdollisuus keikkatöihin iltaisin ja viikonloppuisin. Onhan se arvokannanottonakin aika surkea ajatus, että jos on valmis hoitamaan lapsensa kotona, on sitten "tuomittu" kohtaloonsa ja pysymään siellä kotona 24/7. Paitsi lisätuloja, satunnainen työskentely kodin ulkopuolella tuo myös henkistä virkistystä, kun pääsee hetkeksi vaihtamaan maisemaa.

Ja niinhän se kaupunginjohtajakin sanoi, että kaikki kynnelle kykenevät pitäisi valjastaa työmarkkinoiden käyttöön. Eikös nykyinen kuntalisärajoitus ole aika lailla ristiriidassa tuon lausunnon kanssa...

Kaikki alkaa kodista

Laitan tähänkin kirjoitukseni, joka on tänään Hämeenlinnan Kokoomuksen sivuilla.

Kesällä uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset vanhemmat tuntevat huonoa omatuntoa siitä, että viettävät liian vähän aikaa lastensa kanssa. Elinikäinen syyllisyydentunne ja huono omatunto tulevat kaupanpäällisinä vanhemmuuteen ryhdyttäessä, mutta joihinkin asioihin voimme sentään vaikuttaa.

Hämeenlinnassa on pulaa päivähoitopaikoista. Päiväkoteja ei rakenneta hetkessä, eikä perhepäivähoitajia houkutella töihin nykyisillä palkoilla ja työehdoilla. Ratkaisu on käden ulottuvilla: kotihoidon tuen kuntalisällä kunta voisi kompensoida niitä murheita, joita päivähoidon ahdinko aiheuttaa. Koska erityisesti alle kolmevuotiaalle lapselle pysyvä ympäristö ja hoitaja ovat tärkeitä asioita, kunta voisi vähintäänkin maksaa korotettua kuntalisää siltä ajalta, jonka perhe joutuu jonottamaan päivähoitopaikkaa lähipäiväkodissa. Tällä vältettäisiin pienten lasten siirtely päiväkodista toiseen.

Kaupunginjohtajamme Tapani Hellsténin kanta kotihoidon tuen kuntalisän korottamiseen on taannoisen Radio Hämeen haastattelun mukaan selvä: kunnan ei tule hänen mukaansa houkutella vanhempia jäämään kotiin lapsenhoitajiksi, kun heitä tarvitaan työmarkkinoilla.
(Kuuntele Laura Hossin raportti Radio Hämeen sivuilta.)

SDP ajaakin lapsille ilmaista päivähoitoa. Se olisi askel yhä surkeampaan suuntaan, ellei kotihoidon tukea samalla korotettaisi vastaavassa suhteessa. Se taas ei ole realistinen ajatus, koska ilmainen päivähoito yksin maksaisi jo valtiolle 260 miljoonaa euroa.

Kokoomuksen tärkein arvo minulle on valinnanvapauden vaaliminen. Kotihoidon tuen kuntalisää korottamalla ja myöntämisehtoja muuttamalla Hämeenlinna voisi osoittaa arvostavansa kuntalaistensa arviointikykyä ja perheiden omaa päätösvaltaa. Kukin perhe voisi silloin valita itselleen parhaan vaihtoehdon; oli se sitten kotihoito, päivähoito tai jotakin niiden väliltä. Nykyisellään liian monessa perheessä joudutaan tekemään pakkoratkaisuja.

Kotihoidon tuen kuntalisä kompensoimaan päivähoidon puutteita

(julkaistu Hämeen Sanomissa 6.5.2008)

Hämeenlinnan kaupungin perusturvalautakunnan teettämä päivähoidon mitoitusselvitys valmistui huhtikuun lopulla. Päivähoitopaikkojen tarve kasvaa edelleen, mikä on tuskin yllätys kenellekään. Nykyiselläänkin tarjonta laahaa pahasti tarpeiden jäljessä.

Mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on ympäristön ja ihmissuhteiden pysyvyys. Jos päivähoitopaikkaa ei löydy lähialueelta, voidaan hoitopaikkaa joutua vaihtamaan moneenkin kertaan, ja se on koko perheelle raskas prosessi.

Uudisrakennusten valmistumisen ja hometalojen remonttien odottelu on liian pitkä aika perheelle, jossa juuri nyt tuskaillaan päivähoito-ongelmien kanssa. Kaupungin tulisi hyvittää päivähoidon mitoitusvirheitään muuttamalla pikaisesti kotihoidon tuen kuntalisän myöntämisehtoja.

Nykyisellään Hämeenlinnassa maksetaan kotihoidon tuen kuntalisää 151 euroa kuussa perheelle, jossa on vähintään kaksi alle kouluikäistä lasta, joista toinen alle kolmevuotias. Ehtona on, että vanhempi ei saa tukiaikana olla missään ansiotyössä.

Ehto lannistaa ja passivoi. Esimerkiksi viikonloppuisin tehtävät keikkatyöt olisivat monessa perheessä tärkeä lisätulonlähde. Kuntalisää tulisi myös saada jo ensimmäisestä lapsesta, ja jokaisesta lapsesta erikseen. Tällainen käytäntö on esimerkiksi Pirkkalassa, missä tukea saa jo ensimmäisestä lapsesta, ja tuen suuruus on 200 euroa nuorimmasta, alle 2-vuotiaasta lapsesta ja 120 euroa kustakin sisaruksesta.

Näin vanhempi, joka hoitaa kolme pientä lastaan kotona, saa kotihoidon tuen päälle kuntalisää Pirkkalassa 440 euroa, Hämeenlinnassa 151 euroa.

Vertailun vuoksi: kunnallisessa päiväkodissa ollessaan alle kolmivuotias lapsi maksaa Hämeenlinnan kaupungille hiukan toista tuhatta euroa kuussa, yli kolmevuotias 650 euroa. Kuntalisässä on roimasti korottamisen varaa, ja silti kaupunki säästää.

Kotihoidon tuen kuntalisän korotus ja satunnaisen työssäkäynnin salliminen auttaisivat nostamaan kotihoidon yhdeksi kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi, kun perheissä pohditaan, miten lapset, työnteko ja toimeentulo saadaan toimivaksi yhtälöksi.

Maria Lassila-Merisalo
Hämeenlinna