Elämää suurempia tekstejä

Deadlinet alkavat olla jo ahdistavan lähellä. Akatemian hakuprosessi on melkoisen raskas, ei ole tosiaan helppoa tämä tutkijauran rakentaminen. Sinänsä hakemustekstiä on kuitenkin kevyt kirjoittaa, verrattuna "scholarly gloss" -tekstiin, jota väännän Esa Keron Bangkok-jutusta teettämäni käännöksen yhteyteen. Bangkok on hieno teksti, ja sen on kääntänyt upeasti David Hackston, ja nyt minulla on hirveät paineet yrittää saada aikaan oma tulkinta, joka antaisi edes vähän kunniaa näille molemmille teksteille. Vähempikin hirvittäisi.

Mikähän siinä muuten on, että Suomessa journalistiset tekstit eivät juurikaan jää elämään? Vai onko muutosta ehkä tapahtumassa? Hesarin Kuukausiliitteen verkkosivuilla julkaistaan uudelleen vanhoja juttuja, se on suuri kulttuuriteko. Tommi Liimatta toimitti 680 sivua Veikko Ennalan juttuja koviin kansiin, sekin oli hienoa. Ehkä muutos on alkanut?

Otsikko on muuten monimerkityksinen. "Elämää suurempi" ei ole kovinkaan suurta liioittelua monen Esa Keron jutun kohdalla, ne vain ovat niin mahdottoman hienoja. Sen sijaan rahoitushakutekstit ovat kaikkea muuta kuin elämää suurempia, vaikka niistä on tutkijan leipä kiinni, ja leipähän on aika olennainen tekijä ihmiselämässä.