Tänään vallalla viha, ärtymys. Luulin, että työhön pääseminen helpottaisi, mutta mistään ei oikein tule mitään. Ottaa kovemmille kuin ajattelin.
Vasemmassa silmäkulmassani on ollut elohiiri tiistaista, keskenmenosta, lähtien. Päätä särkee inhottavasti, niska jumissa.
Luin uutisen 22-vuotiaasta äidistä, joka oli pahoinpidellyt vauvaansa. Kallon sisäistä verenvuotoa, verinaarmuja. Käräjäoikeus oli katsonut läpi sormien, hovioikeus antoi nyt ehdollista, ja äiti joutuu maksamaan lapselle 1200 euroa korvausta. 1200 euroa kivusta ja särystä.
Kuka päättää, kenelle lapsia tässä elämässä annetaan?
maanantai 1. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olen itsekin monesti pohtinut tuota, että miksi sellaiset ihmiset saavat lapsia, jotka eivät niitä kykene hoitamaan/elättämään. Niitä vaan siunaantuu ja monta. Sitten on lapsettomia pariskuntia, jotka eivät koskaan onnistu hankkimaan lapsia. Elämä osaa olla epäreilua. Itse olen 43-vuotias lapseton ihminen ja tuollaiset uutiset sattuvat, kun joku pahoinpitelee vauvaansa ihan hirveästi.
Sepä se. Ymmärrys ei vain riitä.
Omia menetyksiä tietenkin helpottaa se, että olen jo kahden lapsen äiti. En koskaan vertaisi tilannettani tahtomattaan lapsettoman ihmisen tilanteeseen. Mutta kun sylissä olisi vielä tilaa...
Sijaisvanhemmuus on asia, jota olen viime aikoina miettinyt paljon, etenkin kun jatkuvasti uutisoidaan sijais- ja tukiperheiden puutteesta.
Lähetä kommentti