Olen yrittänyt etsiä postattavia kuvia. En löytänyt yhtäkään joka sopisi.
Olen yrittänyt miettiä mitä kirjoittaisin. En keksi mitään.
Eikö ole outoa, kuinka nopeasti elämäämme tuli oletus, että meidän pitäisi keksiä sanottavaa, vaikka kukaan ei kysy meiltä mitään? Ennen media oli ammattijournalistien käsissä ja ääneen pääsivät ne, joille oli annettu siihen lupa ja väline. Eikä siitä oikeasti ole kauan. Nyt kuka tahansa voi julkaista ja levittää asiansa maailmalle, minkä voi nähdä demokratian riemuvoittona, todellisuuden moniarvoistajana - tai toisaalta länsimaiden etuoikeutena, ammattijournalismin tuhona, faktojen ja mielipiteiden rajan entistä voimakkaampana hämärtymisenä...
Kun tässä nyt istuu tyhjässä talossa ja katsoo ikkunasta, kuinka punapukuinen hiihtäjä vilahtaa pellolla ja lumilingon heittämät valkoiset paakut ovat läikittäneet kaivonkopin lehmän näköiseksi, on absurdi ajatus, että pitäisi jakaa jokin miete maailmalle.
Monen muun mietteet ovat ilahduttaneet tällä viikolla. Olen lukenut inspiroivia blogipostauksia, kolumneja ja lehtijuttuja. Niiden kirjoittajilla on ollut sanottavaa. Minulla taitaa olla meneillään latenttivaihe.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Välillä sitä tulee, ettei ole mitään sanottavaa tai mitään lisättävää.
Kun taas on kauheasti sanottavaa, tallennan ylimääräisiä jutunalkuja luonnoksiin. Niistä voi tyhjänä hetkenä katsoa että löytyisikö jotain kehittelykelpoista... tai sitten ei. Hiljaisuus, kai sekin on meille bloginpitäjän työehtosopimuksessa sallittua :)
Mulla on myös luonnoksissa ituja. Harvemmin olen niihin silti palannut. Blogaaminen on mulle jotenkin kovin välitöntä; jos ei pääse koneelle silloin kun ajatus on päällä, sitä on vaikea kaivaa enää myöhemmin takaisin.
(Hassua sinänsä, kun olen hyvin tottunut tekstien työstämiseen ja muovaamiseen yhä uudelleen ja uudelleen - miten voikin sitten toisessa yhteydessä tottua niin toisenlaiseen kirjoittamisen tapaan!)
Ihanaa arkitehti, siis että hiljaisuus sallittua meille blogisteille, tästä tykkään!
Minulla sama juttu, jutunalkuja joskus jää arkistoon, mutta en oikein osaa niihin palatakaan. Mutta tänään tein kaksi juttua valmiiksi ja ajastin - hassu tunne. Ajastusta olen kovin vähän käyttänyt, mutta ihan kiva nyt kokeilla.
Lähetä kommentti