Myyrävaunussa

Tietänette, mitä tarkoitan. Lapsia, jotka terrorisoivat muut lapset mennen tullen. Äitejä, jotka tissuttelevat siideriä vaunun perällä eivätkä vähää välitä siitä, mitä lapsensa tekevät. Lapsia, jotka istuvat liukumäen yläpäässä eivätkä hievahdakaan, vaikka takana odottaa puolenkymmentä lasta jonossa. Äitejä ja isiä, jotka eivät käske tätä pientä kullannuppuaan laskemaan sitä mäkeä, koska kullannuppu selvästikin haluaa nyt vain istua mäen laella. Isiä, joiden korvista alkaa nousta sauhu ja jotka ohjaavat toisten lasta laskemaan sen mäen, jotta muutkin pääsisivät. Lapsia, jotka juoksevat äitiensä syliin itkemään, kun tuo setä komensi. Äitejä, jotka istuvat vaunun puolivälissä ja sättivät tauotta leikkialueella touhuavia lapsiaan. Lapsia, joiden ilme ei värähdäkään, vaikka äiti sättii.

Onkohan kukaan sosiologi/kasvatustieteilijä tehnyt tutkimusta IC-junan leikkivaunusta? Sieltä saisi loistavaa aineistoa esimerkiksi seuraavien suhteiden tutkimiseen:
- lapset suhteessa toisiin lapsiin
- vanhemmat suhteessa omiin lapsiinsa
- vanhemmat suhteessa toisten lapsiin
- lapset suhteessa omiin vanhempiinsa
- lapset suhteessa toisten lasten vanhempiin
- vanhemmat suhteessa toisiin vanhempiin
(- ne aikuisparat, jotka matkustavat ilman lapsia ja ovat joutuneet leikkivaunuun)

Minä matkaan huomenna lasteni kanssa IC47-junalla Hämeenlinnasta Tampereelle leikkivaunussa. Nähdään siellä - katsotaanpa mihin tyyppiin minä lapsineni kuulun! ;)

Siitä jatkamme junalla Poriin ja bussilla Kristiinankaupunkiin - kesäparatiisi kutsuu!


(Kuvassa tytöt perjantaisella kesäretkellämme, matkalla Helsinkiin.)