"Ystävät eivät ole vain ystäviä. He ovat paljon enemmän. Ystävä jakaa ilot, surut ja epätietoisuuden hetket. Hänen seuransa virkistää, rohkaisee, rentouttaa ja karkottaa yksinäisyyttä. Ystävät tuovat merkitystä elämään ja tukevat minäkuvan rakentamisessa. Ystävyyttä ei voi korvata parisuhteella, vanhemmuudella tai millään muullakaan ihmissuhteella. Tarvitsemme ystäviämme."
(Arja Mäkinen: Meidän kesken. Naisten ystävyyssuhteiden arkea. Kirjapaja 2010.)
Vaikka kirja ei mullistanut käsitystäni ystävyydestä eikä oikeastaan antanut uutta tietoakaan, se vei minut ajatuksissa lapsuudesta tähän päivään, ystävästä toiseen. Muistin dramaattisia hetkiä, jotka saivat jonkun ystävyyden päättymään, mutta jotka toinen ystävyys kesti. Muistin onnen tunteita, rakkautta. Päätin antaa itselleni armoa joissakin asioissa, joista olen kantanut syyllisyyttä liki kaksikymmentä vuotta. Muistin ihmisiä, joita en ollut ajatellut vuosiin. Ja ennen kaikkea, ymmärsin kuinka kiitollinen saan olla rakkaista ystävistäni.
Suosittelen lukemaan.
torstai 2. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Minä myös pidin tästä kirjasta. :)
Joo, minä olin juuri varannut tämän kirjan kirjastosta kun luin blogipostisi siitä - hauska yhteensattuma! En taas vain muka joutanut kommentoimaan...
Sinua odottavat blogissani prenikka ja haaste!
Huii! Täytyypä yrittää miettiä jotain säväyttävää... :D
Ihan vaan että MOI pitkästä aikaa! :)
Moi vaan Lapanen! Oletkin ollut mielessäni viime päivinä. Meillä on yhteinen tuttava (minulle uusi sellainen). ;)
Lähetä kommentti