Avutonna

Kaavintaanhan minä sitten jouduin. Kaikki raskausmateriaali ei ollut tyhjentynyt. Kivut äityivät aika koviksi ja lämpökin nousi. Menin eilen aamulla sairaalaan tietokone kainalossa tietämättä, olisinko pari tuntia myöhemmin työmatkalla Tampereella vai narkoosissa.

On se vain avuton olo, maata leikkaussalissa. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo toistakymmentä vuotta. Hoitajia pörrää yläpuolella, yksi laittaa kanyyliä, toinen sitoo raajoja turvavöillä kiinni, kolmas laittaa tarraläppiä rintaan. Anestesialääkäri tulee ja esittelee itsensä. Gynekologi tulee ja tervehtii. Anestesialääkäri kertoo, että nukutus aloitetaan. Näyttää sormella kämmenselkääni ja kertoo, että käsivarressa saattaa tuntuu kirvelyä kun aine etenee verisuonessa. Tunnen kirvelyn ja olen juuri nyökkäämäässä, kun tajunta sumenee.

Hoidettavana oleminen ei ole helppoa ihmiselle, joka on tottunut määräämään itse itsestään. Siinä täydellisessä avuttomuuden tilassa maatessani tulin ajatelleeksi muun muassa viimeaikaista tapausta, jossa BBC:n veteraanitoimittaja tunnusti tv-ohjelmassaan (armo)murhanneensa miesystävänsä vuosikymmeniä aiemmin. Tunnustuksen perusteella mies pidätettiin. On vaikea sanoa, oliko tässä tapauksessa oikeasti kyse potilaan omasta tahdosta. Olisin taipuvainen ajattelemaan, että oli.

Motiivi-lehden hienossa "Paljaana"-teemajutussa (numerossa 12-13/2008, toimittaja Tuija Metsäaho) vanhainkodin hoitoapulainen kertoo työstään, johon kuuluu asukkaiden pesu. "Minulle suihkuttaminen ja peseminen ovat osa työtä ja ihan luonnollista. Monelle asukkaalle tilanne on hankala. Toiset ovat häveliäitä ja yrittävät peittää intiimialueet. Toiset nöyrtyvät ja ovat hiljaa. Joltain pääsee itku suihkussa, kun hän tuntee itsensä niin avuttomaksi, eikä vartalo toimi enää niin kuin ennen." Vaikka asukkaan alastomuus on hoitajalle luonnollista, hän ei silti haluaisi joutua asukkaan asemaan: "Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, peseminen hävettäisi. Pistäisin kampoihin, kun minua vietäisiin suihkuun. Toivon, että pysyn hyväkuntoisena vielä pitkään."

Ja sitten sanotaan, että joka viides tällä hetkellä kolmekymppinen nainen elää satavuotiaaksi. Haluaisinko olla yksi viidestä? Riippuu elämänlaadusta. Olla tyystin toisten armoilla, se on tila johon en koskaan tahtoisi joutua.