Ei anna siipii

Minä en juo lonkeroa enkä energiajuomia, ja pitäisin itseäni melko vannoutuneena hyvän suomen kielen vaalijana.

Ja siitäkin huolimatta voisin katsoa tämän mainoksen:



vaikka kaksikymmentä kertaa putkeen ja hihittää joka kerta. Ja aina kun näen kaupungilla samaista ulkomainontaa, kuulen mainosmiehen äänen korvissani ja hihitän taas.

Kai se on se ristiriita muodon ja sisällön välillä; möreän mainosbasson ja pissismäisen puhekielen välillä. (Plus viittaus Red Bull -energiajuomaan, jonka markkinointiin siipien antaminen kuuluu oleellisesti.)

Pissis? Julkaistiinhan Junnu Vainion Kotkan poikii ilman siipii jo 1982. Ontuu, ontuu. Ja sittenkin, joku tuossa mainoksessa vaan huvittaa niin kovasti.

(Ihan oma lukunsa on sitten se toinen Virtas-mainos, jossa todetaan, ettei se lisää flirttii, ei flaksii, ei treffei kuumii. Siinä olisi ehkä enemmän analysoitavaa, mutta se ei jostakin syystä hihitytä minua.)