Olipa eilen järkky uutispäivä. Kaapattu vauva, naisen tappanut lumitraktori - jopa Korkeasaaresta karanneen ahman jahtaaminen alkoi ahdistaa (entä jos kyseessä olisi ollut leijona?). Kaiken hallitsemattomuus rytisi niskaan.
Netin keskustelupalstoilla (joille järkevä ihminen ei ikinä astuisi) vaahdottiin vauvojen ulkona nukuttamisesta. Joku kolmen lapsen äiti valisti muita siitä, kuinka ei ole ikinä jättänyt lasta ulos nukkumaan eikä ymmärrä kuinka muutkaan sitä tekevät. Toinen kertoi, kuinka täällä meillä Saksassakin pidettäisiin täysin hulluna sitä, joka nukuttaisi lapsensa ulkona. Kolmas paheksui, kuinka vauva oli jätetty ulos ilman itkuhälytintä. Neljäs totesi, että nyt ne rikolliset maahanmuuttajat onnistui lapsikaappauksessaan, nyt se päivä on koittanut meilläkin.
En lukenut, miten nettikeskustelijat onnistuivat turmelemaan lumitraktorin alle jääneen naisen tapauksen. Mietin vain, onko nainen ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Ajatella, yhtenä hetkenä sitä kävelee kevyen liikenteen väylää eteenpäin, töihin tai kauppaan, mihin onkaan matkalla, omaa tuttua reittiä. Takaa kuuluu ehkä traktorin ääni, se tulee yllättävän lähelle, ja yhtäkkiä jysähtää. Kauha kumahtaa, ja se on siinä. Eikä ihmistä enää ole.
Entä traktorin kuljettaja sitten? Kauha täynnä lunta, lunta jota on tänä talvena saanut kauhoa tuhansia kuutioita, jota riittää kaikkialle, josta ei pääse eroon. Hetken huolimattomuudella on peruuttamattomat seuraukset.
Ja meillä sairastetaan yhä - tai taas, miten sen nyt ottaa. Tuntuu kurjalta valittaa omia vaivojaan, kun ihmisillä on paljon vakavampiakin sairauksia ja ongelmia, mutta laskimme miehen kanssa kalenterista, koska meillä on viimeksi ollut terve perhe. Lokakuun puolivälissä 2009. Siitä lähtien koko ajan joku on sairastanut enemmän tai vähemmän. Vaihtelu jo virkistäisi.
Kun tuntuu siltä, ettei elämä ole omassa hallinnassa, minä alan siirrellä huonekaluja. Saan kai jonkinlaisen illuusion hallinnasta.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Joo, oli ainakin siinä vauva"kaappaus"jutussa harvinaisen asiattomat ja sisälukutaidottomat kommentoijat. Mutta saattoihan sitä lumitraktoriakin kuljettaa joku maahanmuuttaja ;)
Ei meilläkään olla vauvoja nukutettu ulkona, kun terassilla käy rottia ja kulkukissoja (kauhun tasapaino em. välillä). Siitä huolimatta en tuntenut erityistä tarvetta jeesustella asiasta.
Äitini on kertonut mystisestä ajasta jolloin olin itse pieni. Minä nukuin onnellisesti tuuletusparvekkeella vailla itkuhälytintä ja pikkuveli toisinaan kerrostalomme sisäpihalla. Sieltähän olisi kuka tahansa hullu veljen voinut napata. Mutta se oli silloin tapana.
Kauhunsekaisin miettein kuuntelen sitä yhtä äitiä, joka samoihin aikoihin jätti kuulemma lapsensa nukkumaan parvekkeelle ja lähti itse käymään kaupungilla. Lapsi kun nukkui takuu varmasti kolme tuntia. Ja hänen mukaansa tämä oli aivan normaalia. Tiedä sitten oliko tuollainen normaalia silloinkaan, mutta tänä päivänä samainen äitihän lynkattaisiin yhteistuumin. Paljon on asiat 30 vuodessa muuttuneet.
Ajat muuttuu, totta tosiaan. Minä ja mieheni saimme aikanaan selvittää isovanhemmille useampaankin kertaan, että meidän lapsia ei kuljeteta metriäkään autossa ilman asianmukaisia turvaistuimia. Eihän minunkaan vauva-aikanani ollut turvakaukaloita, hyvänen aika, eihän takapenkillä ollut edes turvavöitä. Sinne vaan heitettiin vaunukoppa takapenkille. Mutta kyllä se näkyi onnettomuustilastoissakin: vuonna 1966 Suomessa kuoli liikenneonnettomuuksissa 160 lasta, kun maassa oli 600 000 autoa. Nykyään autoja on yli kolme miljoonaa, ja lapsia kuolee keskimäärin 12 vuodessa.
Ja ylipäätään kaikenlaiset tapaturmat on kai vähentyneet huomattavasti, siinä missä sairaudetkin. Eipä enää lapsia kuole lipeään.
Pointti? Jaa. Kyllä meidän tytöt on nukkuneet ulkona, koska molemmat vain nukkuivat ulkona niin paljon paremmin. Avoimen ikkunan edessä, itkuhälyttimen kanssa, äiti aina muutaman metrin päässä. Haja-asutusalueella, maatilalla. Ainahan voi jossitella sillä mitä olisi voinut tapahtua, mutta niinhän elämässä voi. Tällaiset äkkirysäykset kiinnittää paremmin huomion, mutta voitaisiin puhua yhtä lailla kasautuvista haitoista. Nitriiteistä? UV-säteistä?
Jos eläisi välttämällä kaikkia mahdollisia riskejä, ei voisi elää ollenkaan.
Lähetä kommentti